Lukuhaaste 2019

Pääkaupunkiseudun kirjastot julkaisivat Helmet-lukuhaasteen jo viidettä kertaa, ja lapsille muokattu Pieni Helmet-lukuhaaste tuli jakoon neljättä kertaa.

Lukuhaasteen ideana on innostaa lukemaan läpi vuoden ja löytämään kirjoja, joihin muuten ei ehkä törmäisi. Suosittelemme!

Aikuisten lukuhaasteessa on peräti 50 kirjaa, lasten haasteessa puolet vähemmän. Mutta sopiiko lukuhaaste myös lukukoiralle? Sylvi testaa! Luvassa siis jännittävä ja mielenkiintoinen kirjavuosi 2019...

Pieni Helmet-lukuhaaste:
1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
3. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt
4. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
5. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
6. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi
7. Kirjassa on kaksoset
8. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
9. Et pidä kirjan nimestä
10. Kirja käsittelee sinulle vierasta kulttuuria
11. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja
12. Sokkona hyllystä valittu kirja
13. Kirja kirjailijalta, jonka kirjoja et ole lukenut aiemmin
14. Kirja, jota näet jonkun lukevan
15. Kirjassa nähdään unia
16. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
17. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
18. Kirjassa ollaan yksin
19. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
20. Kirja sijoittuu jollekin toiselle aikakaudelle
21. Kirjailijan nimi viehättää sinua
22. Kirjan nimessä on kieltosana
23. Kirjassa on alle 100 sivua
24. Vuonna 2019 julkaistu kirja
25. Opettajan tai kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Lomapuuhia

Laumamme on viettänyt joululomaa perinteiseen tapaan eteläisessä Suomessa talonvahtina ja cavalier Tuitun seuralaisena. Joulua ei sen kummemmin juhlittu, mutta jokaisella on ollut lomaviikossa oma kohokohtansa: Hilman mielestä parasta on ollut se, kun kasvattaja kävi kylässä (vaikka pistettiin rokotteita niskaan ja partaakin siistittiin), Sylvin mielestä se, kun on saanut juosta metsässä Tuitun kanssa ja haistella yhdessä jäniksen jälkiä, Tyynen mielestä se, kun ei ole pakotettu remmilenkeille vaan on saanut ihan vain tassutella pihalla ja Tuitun mielestä se, kun paras kaveri Sylvi tuli pitkästä aikaa käymään eikä lähtenyt ihan heti pois. Eikä ketään ole harmittanut se, että kaikenlaisia herkkuja on ollut tarjolla normaalia enemmän.

Joululomaperinteisiimme kuuluu metsäretki Sipoonkorpeen pystykorvien seurassa, niin myös tänä vuonna. Retkipäiväksi sattui lomaviikon paras ulkoilukeli: aurinkoa ja pikkupakkasta, mutta siitä huolimatta poluilla sai kulkea kaikessa rauhassa ja lähes ilman vastaantulijoita. Lunta oli sopivasti eikä mäyräkoirienkaan tarvinnut tarpoa umpihangessa. Pari-kolme tuntia vierähti metsässä nopeasti, kaikilla oli mukavaa - ja kun otettiin yhteispotretti, Hilmaakin hymyilytti....

Joulukalenterin 24. luukku

Kuono kohti joulua

(Kuva: Suvi Pitkänen)

Hyvää joulua ja onnekasta alkavaa vuotta 2019!

Joulukalenterin 23. luukku

Joulukalenterin 22. luukku

Joulukalenterin 21. luukku

Joulukalenterin 20. luukku

Joulukalenterin 19. luukku

Joulukalenterin 18. luukku

Jouluvalmisteluja

Lomaileva Sylvi ehtii tehdä hiukan jouluvalmistelujakin, mutta kuka onkaan mäyräkoiran apulaisena joulupuuhissa..? Tässä tämänvuotinen jouluvideo, olkaa hyvät!

Lukukoira Sylvin jouluvalmistelut from Kirjastokaista on Vimeo.

Joulukalenterin 17. luukku

Lukukoiran vuoden työt tehty

Torstaina oli tämän vuoden viimeinen lukuvastaanotto Jynkän lähikirjastossa. Ja koska joulu on jo lähellä, Sylvi sai lukijoilta useamman pussillisen herkkuja sekä joulukortteja. Kiitokset, ilahduimme!

Lukukoiran työvuoteen on mahtunut 24 lukuvastaanottoa, 7 koululuokkakäyntiä, 4 kirjaston pop up -tapahtumaa, vähän maakuntamatkailua ja vielä muutama Sylvin oma keikka. Lukemisen tukemisen ammattilaisella on siis lukijoita riittänyt ja se on hienoa se. Mutta jos Sylviltä kysytään, töitä olisi voinut olla enemmänkin...

Nyt siis Sylvi aloitti joululoman ja ehkä malttaa lepäilläkin hetken. Töihin palataan ensi vuonna ja sitten taas luetaan yhdessä!

Joulukalenterin 16. luukku

Joulukalenterin 15. luukku

Joulukalenterin 14. luukku

Joulukalenterin 13. luukku

Joulukalenterin 12. luukku

Joulukalenterin 11. luukku

joulukalenterin 10. luukku

Joulukalenterin 9. luukku

Joulukalenterin 8. luukku

Joulukalenterin 7. luukku

Joulukalenterin 6. luukku

Joulukalenterin 5. luukku

Joulukalenterin 4. luukku

Joulukalenterin 3. luukku

Joulukalenterin 2. luukku

Joulukalenteri

Kuopion kaupunginkirjaston joulukalenteri on tänä vuonna joulutarina, joka julkaistaan luukku kerrallaan kirjaston Facebookissa. Tarinan päähenkilö on muuan pieni mäyräkoira, joten pyysimme tekijältä luvan julkaista kalenterin luukut myös täällä blogissa. Mukavaa joulukuuta kaikille!

Odottamattomia kohtaamisia

Kirjastolla tapahtuu kaikenlaista, joten välillä lukukoira voi vahingossa törmätä vaikka pupuun. Näin sattui viime viikolla, kun olimme Sylvin kanssa mukana lapsen oikeuksien päivän tapahtumassa. Käytävällä kohtasimme yllättäin kuonollisia otuksia, jotka olivat matkalla pitämään satutuntia...

Toinen odottamaton kohtaaminen sattui lauantaina työpäivän jälkeen. Kirjastolla oli menossa Kirjakantti-kirjallisuustapahtuma, jossa oli mukana myös lastenkirjailija ja lastenkirjojen kuvittaja Réka Király. Ja Sylvi sai kunnian poseraata yhdessä kirjailijan kanssa. Kyllä lukukoiran elämä on jännittävää ja täynnä kirjallisia yllätyksiä!

Lukukoiran lempikirjat

Lukemaan tulevat lapset pohdiskelevat usein, mitä koiralle voisi lukea ja millaista kirjaa se haluaisi kuunnella. Lukukoirat ovat siis parhaimmillaan myös kirjavinkkareita ja se, että kirjoista tehdään kiinnostavia, on yksi osa lukukoiratoimintaa.

Sylviltä kysytään usein, mikä on sen lempikirja. Tässä lukulähettiläs pohtii asiaa itse:

Lukukoira Sylvi ja lempikirjat from Kirjastokaista on Vimeo.

Televisiotähtinä

Viime keväänä kuvattu dokumentti Sairaan kaunis koira on nyt julkaistu Yle Areenalla ja tulossa myös TV1:ltä tiistaina 20.11. klo 20. Mäyräkoirat kavereineen juoksentelevat sivurooleissa dokumentin puolenvälin kieppeillä - ja varoituksen sana herkille: ohjelma alkaa pentutehtailusta. Tässä linkki Yle Arenaan: Sairaan kaunis koira.

Meille oli tietysti suuri kunnia, että toimittaja halusi mäyräkoirat mukaan. Toivottavasti dokumentti saa katsojat ajattelemaan ja pennun hankkimisesta haaveilevat miettimään tarkasti rotua, ottamaan selvää sekä terveysasioista että kasvattajista. Jalostus on ihmisen tekemää, ja virheitä voidaan korjata, jos niin vain halutaan. Ja jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa.

Lukutempaus Puijo Wolleyn kanssa

Jokin aika sitten paikallisen lentopalloseuran Puijo Wolleyn naistenjoukkueen päävalmentaja Elina Salomäki otti yhteyttä ja kysyi, olisiko mahdollista järjestää lukutempaus yhdessä Sylvin ja kirjaston kanssa.  Elina on ollut lapsena varsinainen himolukija, lukee edelleen paljon ja pitää lasten lukemista tärkeänä asiana. Lukukoirakonsepti on hänen mielestään hieno tapa saada lapset innostumaan lukemisesta (Sylvin fanittamiseen voi toki vaikuttaa jollain tapaa myös kaksi Elinan omaa mäyräkoiraa... ) ja siitä sitten idea lukutempauksesta lähti.

Sylvi on aina valmiina kaikkeen, millä edistetään lukemista ja saadaan lapsia kiinnostumaan kirjoista. Aloimme siis miettiä, millainen lentopalloilijoiden ja lukukoiran yhteinen tapahtuma voisi olla, ja päädyimme lukumaratoniin.

H-hetki oli viime lauantaina. Joukkueen pelaajat lukivat kukin vuorollaan ääneen Siri Kolun mainiota kirjaa Me Rosvolat, lukuaikaa oli yhteensä kaksi tuntia. Oli mukavaa seurata, miten lapset ja vanhemmat pysähtyivät kuuntelemaan, välillä osa lapsista piirsi jotain pöydän ääressä, välillä käytiin silittämässä Sylviä.

Kaksi tuntia on lukukoirallekin pitkä aika keskittyä kuuntelemiseen, kun välissä ei ole taukoja niin kuin normaalisti, ja toisaalta välillä piti huomioida vähän silittelijöitäkin. Mutta onneksi Sylvi selvisi urakasta kunnialla - ja niin myös kaikki lukijat. Ja kirja oli niin hyvä, että tuskin maltettiin lopettaa.

Kiitokset Elinalle, koko joukkueelle ja yleisölle! Yhdessä lukeminen oli tosi mukavaa.

Selät syyniin!

Laumamme arvostaa Tanskaa paitsi Sylvin synnyinmaana myös siksi, että se on edelläkävijämaa mäyräkoirien selkäkuvaamisessa. Itse asiasssa juuri se, että Sylvin sukulaisia on kuvattu useammassa sukupolvessa, oli syy, miksi kuusi vuotta sitten mäyräkoiran pentua piti lähteä hakemaan Tanskasta asti. Sopivaa selkäkuvattujen vanhempien pentua ei lähempää löytynyt - ja nyt voi vain todeta, että pennun valinta osui muutenkin nappiin.

Myös Sylvin oma selkä on kuvattu, mutta mitä selkäkuvat kertovat ja miksi nimenomaan mäyräkoiria kannattaa kuvata? Päätimme Sylvin kanssa ottaa asiasta selvää ja kävimme haastattelemassa pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäriä, dosentti Anu Lappalaista, joka lausuu myös mäyräkoirien selkäkuvat Kennelliitossa.

Miksi kiinnostuit mäyräkoirien selkäsairauksista?
Minulla on ollut mäyräkoiria tosi kauan, ensimmäisen mäyräkoirani Pepin sain opiskellessani eläinlääkäriksi 80-luvun alkupuolella. Peppi oli 5-vuotias, kun se halvaantui. Myöhemmin kuulin, että sekä sen emällä että isällä oli ollut halvausoireita. Koirani toipui, mutta minulle jäi kiinnostus tähän sairauteen.

Eläinlääkäriurani alkuaikoina minulla kävi potilaina aika paljon mäyräkoiria, ja huomasin, kuinka erään suositun jalostusuroksen jälkeläisistä yllättävän monella oli vakavia halvausoireita. Myös uros itse halvaantui. Kun muutin 90-luvun lopulla Helsinkiin ja menin Eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan töihin, ryhdyin selvittämään asiaa ja huomasin, että selkänikamien välilevykalkkeutumien ja halvausoireiden välistä yhteyttä oli tutkittu jo 70-luvulla. Tuolloin tiedon hakeminen oli paljon työläämpää, julkaisut piti kaivaa kirjastojen arkistojen syövereistä. Siitä se sitten lähti.

Miksi mäyräkoirien selkiä kannattaa röntgenkuvata? Mitä selkäkuva kertoo? 

Välilevyt toimivat nikamien väleissä ”iskunvaimentimina” ja niillä on hyvin kimmoisa ja kestävä rakenne. Ikääntyessä meillä kaikilla välilevyt alkavat rappeutua, ja silloin ne myös voivat vaurioitua helpommin. Jos välilevyn uloin kerros repeää, sen sisällä olevaa materiaalia pääsee selkäydinkanavaan painamaan selkäydintä. 

Mäyräkoirilla on perinnöllinen taipumus välilevyjen varhaiseen rappeutumiseen ja kalkkeutumiseen, ja siksi välilevytyrän aiheuttamat oireet ovat niillä hyvin yleisiä. Sairaus on saanut nimensäkin (mäyräkoirahalvaus) ko. rodun mukaan. 

Selän röntgenkuvista etsitään kalkkeutuneita välilevyjä, koska välilevyjen rappeutumisessa ja kalkkeutumisessa on  eroja eri mäyräkoirayksilöiden välillä. Tätä tietoa voidaan käyttää avuksi jalostusvalinnoissa. Koirilla, joilla on paljon kalkkeutuneita välilevyjä, myös muut välilevyt ovat enemmän rappeutuneita kuin niillä koirilla, joilla kalkkeutuneita välilevyjä ei ole. 

Röntgenkuvissa näkyvien kalkkeutuneiden välilevyjen määrä ennustaa koiran riskiä saada halvausoireita. Koska kalkkeutumien lukumäärä on mäyräkoirilla perinnöllistä, voitaisiin mäyräkoirahalvauksen määrää rodussa vähentää valitsemalla jalostukseen koiria, joilla ei ole ollenkaan tai vain vähän kalkkeutuneita välilevyjä. On arvioitu, että 20-30% suomalaisistakin mäyräkoirista saa jonkun asteisia oireita elämänsä aikana. Usein oireet tulevat siinä vaiheessa, kun koira on vielä melko nuori, 5-6 -vuotias.

Mäyräkoirien selkiä on kuvattu Suomessa jo vuodesta -98, mikä tilanne on nyt?
Koiria kuvataan edelleenkin hyvin vähän. Vuosina 2011-2015 syntyneistä on kuvattu vain 5%. Joitain muunnoksia (esim. pitkäkarvaisissa kääpiömäyräkoiria) kuvataan enemmän, joitain vähemmän. Jotkut kasvattajat kuvauttavat ainakin kaikki jalostusnarttunsa, ja jotkut taas eivät ollenkaan. 

Tanskassa mäyräkoirien selkäkuvaaminen on ollut aktiivisempaa ja siellä on myös käytössä jalostusindeksit. Viesti Tanskasta on ollut se, että parempaan suuntaan ollaan menossa. Toivottavasti kuvaaminen yleistyy myös Suomessa tulevina vuosina.

Perimä vaikuttaa riskiin sairastua mäyräkoirahalvaukseen, mutta miten mäyräkoiran omistaja voi itse vaikuttaa koiransa selän terveyteen?
Välilevyjen rappeutuminen on monitekijäinen prosessi, johon geenien lisäksi vaikuttavat myös ympäristötekijät. Samat ohjeet pätevät tähän kuin moneen muuhunkin: hyvä lihaskunto ja ylipainon välttäminen ovat tärkeitä. Tämä saavutetaan monipuolisella liikunnalla, johon pitäisi kuulua riittävästi myös vapaana metsässä tapahtuvaa ulkoilua. 

Kiitokset haastattelusta, Anu! Täytynee lähteä koko lauman kanssa metsälenkille, lääkärin määräys...

Kalkkeutuneet välilevyt lähikuvassa

H niin kuin halloween

Torstai-iltana sonnustauduttiin Sylvin kanssa noitakuosiin ja lähdettiin Riistaveden koulun halloween-juhlaan. Juhlissa oli tarjolla monenlaista ohjelmaa kummitusluolasta kauheussalonkiin ja halloween-diskoon, onneksi lukukoiralle oli varattu oma huone hiukan sivummalle juhlahumusta. Mutta kyllä sielläkin vilskettä piisasi.

Koululaiset olivat panostaneet pukeutumiseen ja kasvomeikkeihin eli aika hurjan näköistä porukkaa kävi Sylviä tervehtimässä: noitia, luurankoja ja ties mitä monstereita. Onneksi Sylville on luettu niin paljon noitakirjoja ja kummitusjuttuja, ettei se enää ihan vähästä hätkähdä. Ja nämä noidat ja kummitukset sitä paitsi tuoksuivat hattaralle, pop corneille, karkeille ja muille herkuille...

Mutta kyllä kummitusjutut voivat välillä saada lukukoirankin mielikuvituksen laukkaamaan.
Jännittävää halloween-aikaa!

              
Lukukoira Sylvi ja kummitusjuttu from Kirjastokaista on Vimeo.

Tieteellisessä seurassa

Sylvi sai kesällä kutsun tulla esiintymään Suomen tieteellisen kirjastoseuran seminaariin,  puheenvuoron otsikkona Iloa ja keveyttä some-viestintään - case Kirjastokaista ja lukukoira Sylvi. Eihän tuollaisesta kutsusta sopinut kieltäytyä, joten keskiviikkoiltana lähdettiin puksuttamaan junalla kohti etelää.

Ilta vietettiin susikoiran ja cavalierin seurassa, ja aamulla matka jatkui Helsinkiin. Sylvi pääsi huristelemaan metrolla ensimmäistä kertaa elämässään, eikä se ollut aiemmin Helsingin keskustassakaan kulkenut. Sujuvasti kuitenkin selvittiin Tieteiden talolle, missä seminaari pidettiin.

Lukukoiran roolissa Sylvi on niin tottunut esiintymiseen ja ihmisjoukkoihin, että seminaariesiintyminenkin sujui rennosti. Rapsuttelijoita riitti ennen ja jälkeen oman puheenvuoron, ja kuvia räpsittiin aika tavalla. Ja erityisen mukavaa oli se, että Kirjastokaistan tuottaja Riitta ja Sylvi tapasivat vihdoin viimein - Riitta kun on tehnyt töitä virtuaali-Sylvin kanssa jo useamman vuoden. Taisivat molemmat osapuolet ilahtua tapaamisesta!

Aktiivisena lukukoirana Sylvi on siis aktiivinen myös somessa: tuttu kuono löytyy paitsi tästä blogista myös Facebookista, Twitteristä ja Instagramista. Saa seurata!

Sumuinen päivä kansallispuistossa

Lauantaiaamuna lähdettiin retkeilemään Tiilikkajärven kansallispuistoon. Vuosi sitten retkeiltiin  parhaaseen ruska-aikaan, nyt puut olivat jo enimmäkseen lehdettömiä, mutta suo-osuuksilla oli kyllä väriä.

Kansallispuistot ovat ainoa paikka, jossa koko laumamme kulkee flekseissä, normaalisti koirilla on lyhyet hihnat ja aina kun on mahdollista, ne kulkevat metsässä vapaina (Sylvillä ei kylläkään ole luottoa samassa määrin kuin Hilmalla ja Tyynellä, jotka tilanteesta riippumatta pysyvät kuuliaisesti polulla...). Fleksi antaa maastossa kulkemiseen toki vapautta, mutta kun mukana on solmumestari Sylvi, on pakko tämän tästä pysähtyä selvittelemään fleksivyyhtiä. Vaikka muka edetään järjestyksessä ja sulassa sovussa, solmuja tulee. Mutta ainakaan vielä ei olla keksitty toimivampaa systeemiä, joten kansallispuistoissa kuljetaan kolme kahvaa kädessä.

Kiersimme Uiton kierron taas tuttuun tapaan vastapäivään. Kun on tottunut aloittamaan suo-osuuksilta ja päätymään harjumaisemiin, ei osaa vaihtaa suuntaa. Ehkä joskus pitäisi testata, miltä maisemat näyttäisivät toisesta suunnasta. Nyt ei ainakaan ollut valittamista.

Reitin puolessa välissä poikettiin perinteiselle kahvittelupaikalle Venäjänhiekalle. Varsinkaan Hilma ei millään malttaisi pitää taukoja, ja kun lähdetään taas liikkeelle, se ilmoittaa äänekkäästi mielipiteensä menetetyistä minuuteista. Eteenpäin! Ei tänne tultu pysähtelemään!

Tällä kertaa aamun sumu ei hälvennytkään, ja koko reitti kuljettiin enemmän tai vähemmän sumussa. Mutta se ei haitannut yhtään, päinvastoin: kansallispuistossa oli pysähtynyt, paikoin lähes mystinen tunnelma. Välillä tuntui, kuin olisi kulkenut kummitusmetsässä.

Kun reitti oli kierretty, ja oltiin jo palaamassa takaisin parkkipaikalle, sattui vielä yllättävä kohtaaminen: "Onko yksi noista se lukukoira Sylvi?" Olipa aikamoinen yllätys, että lukukoira tunnistettiin myös kansallispuistossa! Kyselijä kertoi seuraavansa blogiamme, eli mukava yllätys sekin.

Tiilikka on hieno retkikohde ja vain tunnin ajomatkan päässä laumamme kesämökistä. Nytkin siis patikoinnin jälkeen lähdettiin lämmittämään saunaa, mikäs sen parempi päätös onnistuneelle retkipäivälle.

Aktiivilomalla pystykorvien luona

Kun omistaja lähtee useamman päivän työreissulle, pakkaavat mäyräkoirat reppunsa ja suuntaavat Porokoiran ja Spitzin luo. Ja silloin Sylvikin voi olla varma, että aktiviteetteja riittää!

Hoitopaikassa soi herätyskello aina viimeistään 5.45 ja heti aamusta lähdetään reippaalle, vähintään puolen tunnin lenkille. Tosin Tyyne ja Hilma eivät tätä aamureippautta arvosta, vaan mieluummin piipahtavat vain pikaisesti pihalla... Iltapäivisin on luvassa juoksulenkkejä, sienestystä, metsäretkeilyä tai agilitytreenejä (turistit keskittyvät vahtimaan hallia ja ilmoittamaan sisääntulijoille, että tämä on kylläkin mäyräkoirien halli...). Ja parhaassa tapauksessa pääsee vielä illalla saunaan. Ei ehdi Sylville tulla omaa omistajaa ikävä, kun se rientää luppakorvat ojossa aktiiviteetista toiseen. Ja Tyyne puolestaan arvostaa sitä, ettei joka käänteessä tarvitse lähteä remmissä lenkille, vaan saa ihan vain kuljeskella pihalla sen verran kuin haluaa, ja muuten keskittyä nukkumiseen. Eli niin tai näin, pystykorvien seurassa on aina kaikilla mukavaa!

Lukukoira innostaa lukemaan

Tänä syksynä on varsinaisten lukuvastaanottojen lisäksi ehtinyt olla pari muutakin lukukoirakeikkaa. Ja mielellämme teemmekin yhteistyötä koulujen kanssa, jos vain Sylvin kalenterissa on tilaa. Luokkavierailuilla ihan kaikki pääsevät lukemaan tai tapaamaan lukukoiraa, eivät vain ne lapset, joiden vanhemmat haluavat aktiivisesti edistää lapsensa lukemista.

Erityisluokat ovat erityisen tärkeitä: niiden vierailujen aikana huomaa todella hyvin, mikä merkitys koiralla lukutilanteessa on. Viimeksi Sylville kävi lukemassa Aurinkorinteen koulun erityisluokka. Opettaja oli varannut kirjastokäynnille riittävästi aikaa, niin että jokainen oppilas sai lukea kaikessa rauhassa, muut odottelivat lastenosastolla tai kirjaston aulassa. Ja vaikka lukuhuoneen ulkopuolella hälistiin ja juostiin edestakaisin, Sylvin kanssa maltettiin istua aloillaan ja keskittyä koiralle lukemiseen. Opettaja totesikin lopuksi, miten hienosti vierailu oli mennyt: vaikka joillekin lapsille lukeminen on vielä todella vaikeaa ja hankalaa, nyt kaikkien mielestä lukeminen oli ollut tosi kivaa ja mieluista! Lukukoira Sylvistä ja kirjastovisiitistä on taatusti puhuttu monessa perheessä ja moneen kertaan...

Toisen tyyppinen koulukeikka tehtiin tällä viikolla Keiteleelle. Alunperin ideana oli, että ainakin kolmasluokkalaiset pääsisivät lukemaan, mutta kun tieto Sylvin tulosta meni koululle, halusivatkin kaikki, eskarilaiset mukaan lukien tulla kirjastoon tapaamaan Sylviä. Eli loppujen lopuksi kolmasluokkalaiset kyllä saivat lukea, mutta myös muut pääsivät kuulemaan, mitä lukukoira työkseen tekee. Mainostimme myös Sylvi omaa lukuhaastetta, jonne vierailumme jälkeen olikin kirjautunut uusia pelaajia. Aarresaari ja kirjat kutsuvat seikkailuun!

Jokainen lukuhetki on omanlaisensa ja tärkeä. Lukukoiratoiminta ei ole vain koiran harrastus vaan ennen kaikkea lukemisen tukemista ja lukemaan innostamista, ja sen takia on eduksi, mitä enemmän lukukoiran ohjaaja ehtii tutustua lasten- ja nuortenkirjallisuuteen ja lukemisen merkitykseen lapselle. Lukukoira innostaa lapsia tulemaan kirjastoon ja tutkimaan, mitä hyllyistä löytyy. Lukukokemus syvenee, kun lukija miettii jo etukäteen, millaista kirjaa koira haluaisi kuunnella. Lukemiseen keskitytään ja lukeminen on kivaa, kun kuuntelijana on koira, ja lukukoira voi myös lukuhetken päätteeksi vinkata uutta luettavaa. Summa summarum: lukukoiralla on tärkeä työ - ja ainakin Sylvin mielestä maailman paras koiran virka!