Lunta riittää...

Kevättä odotellessa kahlataan mahaa myöten lumessa... Ja täytyy sanoa, että kaikki lauman jäsenet eivät tätä huhtikuista lumisadetta arvosta. Sylvi sentään menee hangen puolelle haistelemaan jälkiä, muut kaksi pysyvät visusti polulla. Ja kun lähimetsälenkistä on selvitty hengissä, äkkiä takaisin vällyjen alle nukkumaan. Odottamaan kevättä ja aurinkoa.

PS. Kuopion kaupungin Lupa innostua -blogissa on juttusarja kuopiolaisista vapaaehtoistyöntekijöistä. Lukukoirakin pääsi kertomaan mietteitään otsikolla Lukeminen kannattaa aina. Käykääs lukemassa.

Lukukoira ja Koirien Kalevala

Mitä tapahtuu, kun lukukoira saa käpäliinsä Koirien Kalevalan  ja alkaa selvittää koirien suvun historiaa? Luvassa on seikkailuja ja aikamoista menoa! Pysyttekö vauhdissa mukana?

Lukukoira Sylvi ja Koirien Kalevala from Kirjastokaista on Vimeo.

Pääsiäisrotkoilua

Pääsiäinen meni mökkeillessä, ja sunnuntaina käytiin hiukan retkeilemässä Seinävuoren rotkolaaksossa. Hieno paikka ja lumesta huolimatta yllättävän kuljettavassa kunnossa, vaikka nastakengät olivatkin jäisillä osuuksissa kiipellessä tarpeen. Kiitos hyvän hankikannon polulla ei tarvinnut kahlailla, vaikka joku aikaisempi kulkija oli jäljistä päätellen uponnut lumeen useammankin kerran.

Koirien mielestä retkellä oli tietysti ihanaa - ja ilmeisen paljon kaikenlaisia hajuja. Jopa Tyyne innostui heti alkumetreillä kipittämään jonkun jäljen perään sillä seurauksella,  että täysin poikkeuksellisesti joutui kulkemaan hihnassa koko matkan. Tuskin se olisi kauas polulta lähtenyt, mutta rotkon reunat olivat hiukan liian vaarallista maastoa seikkailtavaksi.

Rotkolaakson kiertävä lenkki on harmillisen lyhyt, vain pari kilometriä,  niissä maisemissa olisi voinut kävellä pidempäänkin. Mutta kyllä nytkin pääsi ihan retkeilyn makuun ja ehti kahvitkin juoda.  Ja vaikka sää oli mitä parhain ja aurinko paistoi, poluilla sai kuljeskellä ihan rauhassa, vain yksi spanielikaksikko omistajineen tuli vastaan. Summa summarum: pitänee palata rotkolaaksoon uudelleen, kunhan lumet jossain vaiheessa sulavat...

Pääsiäistä kohti

Tiistaiaamuna matkasimme Sylvin kanssa kirjavinkkari Tiinan kyydissä Kurkimäen koululle. Ohjelmassa oli jo hyväksi havaittu yhdistelmä: kirjavinkkari vinkkaa yhdelle luokalle ja toinen luokka saa samaan aikaan tavata Sylviä. Kahdella luokalla oli lukijoita ja yhden kanssa muuten vain juteltiin lukukoira-asioita. Ja totta kai kaikki pääsivät silittämään ja kuvaamaan Sylviä - voi sitä rapsutusten ja kännykkäräpsyjen juhlaa.

Mutta nyt on tämän viikon työt tehty ja vetäydymme maaseudun rauhaan.
Mukavaa pääsiäistä kaikille!

Lukuhaaste: kirjassa harrastetaan

Mökkiviikonloppuun ja suomen kielen päivään sopii mainiosti Timo Parvelan ja Pasi Pitkäsen
Paten kalastuskirja. Kesän kalareissuja odotellessa piti jo ottaa kalastusvälineitä esiin aitan uumenista!

Paten kalastuskirjassa lähdetään kalaan Norjaan asti. Paten ja isän mukaan lähtevät myös isän kaveri Risto ja tämän tytär Senja. Aluksi Patea harmittaa, kun koira pitää jättää kotiin, jotta joku Senja mahtuisi autoon, mutta yhteisten seikkailujen myötä takapenkkiläisetkin ystävystyvät.

Kirjassa paitsi kalastetaan, myös ratkotaan ikivanhan kirjan arvoitusta (lukukoira arvostaa!):  Miksi kirjan lopusta puuttuu sivuja? Kerrotaanko kirjassa, millaisen saaliin perässä isät oikeasti Norjaan asti tulivat? Onko merihirviöitä olemassa? Ja kuka onkaan kapteeni Hahab?

Paten kalastuskirja on kirjoitettu koukuttavasti (sic.), ja kuvitus on myös mitä mainioin. Sylvi suosittelee tätä kirjaa sekä tytöille että pojille.

Herra Hakkaraista tapaamassa

Kuopion kaupunginteatterissa esitetään tänä keväänä Koirien Kalevalaa, ja viime viikolla Sylvi pääsi seuraamaan, miten kirja muuttuu oopperaksi. Mikä kunnia lukukoiralle!

Sylvi seurasi harjoituksia katsomosta käsin ja sai myös käydä nuuskimassa, mitä kulisseissa tapahtuu. Ja kyllä siellä näyttämön takana olikin kaikkea ihmeellistä Hiiden Hirvestä hauen leukaluuhun ja Lemminkäisen äidin haravaan. Susia, koiria ja kissoja tassutteli ympäriinsä, ja rapsuttelijoita riitti. Mutta suurimman vaikutuksen Sylviin teki ihana Herra Hakkarainen. Kuinka moni lukukoira on saanut nuolaista Herra Hakkaraisen nenänpäätä - ammatillinen huippuhetki, joka ei ihan heti unohdu!

Sylvin teatterivisiittiin palataan vielä videon merkeissä - pysykäähän kuulolla.