Lukukoira vieraili palvelukodissa

Viime keskiviikkona käytiin Sylvin kanssa visiitillä Puijonsarven palvelukodissa. Lukukoiraa oli pyydetty kyläilemään jo aiemmin kesällä, mutta vasta nyt löytyi kaikille sopiva ajankohta.

Vierailun aluksi kerrottiin kaikenlaista Sylvistä ja lukukoiran työstä yleensä: kuinka vanha Sylvi on, kuinka usein lukukoira käy töissä, mitä lukutuokioiden aikana tapahtuu. Esittelyn jälkeen otettiin kirjat esiin ja halukkaat saivat lukea Sylville.

Yksi lukijoista todella innostui Sylville lukemisesta ja tuskin malttoi jättää kirjaa kesken. Samainen lukija oli myöhemmin kertonut kaikille palvelukodin johtajaa myöten, miten koira kuunteli, kun hän luki. Innokkaalle lukijalle oli myös pitänyt tulostaa valokuva muistoksi lukuhetkestä.

Sylville myös lausuttiin runo, joka kertoi "ihanasta ja rohkeasta lukukoira Sylvistä". Kiitokseksi runoilija sai nuolaisun nenänpäähän. Omatekoisen runon jälkeen jatkettiin Uppo-Nallen runoilla.

Oli mukavaa nähdä, miten innostuneesti koiravieras otettiin vastaan palvelukodissa, silityksiä ja halauksia riitti. Sylvi puolestaan otti visiitin rennon ammattimaisesti ja mielellään asettui kaikkien halukkaiden syliin tai viereen kuuntelemaan lukemista tai ihan vain silitettäväksi. Vaikka aiemmin kaikki lukukoiralle lukijat ovat olleet lapsia, homma sujui näköjään hyvin myös (kehitysvammaisten) aikuisten kanssa ja muuallakin kuin omassa lukuhuoneessa.

Kiitokset kaikille mukavasta vierailusta, toivottavasti näemme uudestaan samoissa merkeissä!

Miksi juuri mäyräkoira ja muita kysymyksiä

Kiitokset mäyräkoiraneiti Dorikselle haasteesta, tässä vastauksemme:

1. Miksi juuri mäyräkoira?
Ensimmäinen mäyräkoira saapui perheeseemme syksyllä -77. Halusimme saksanseisojien jälkeen pienemmän koiran, jolla kuitenkin voisi metsästää. Pari vuotta myöhemmin tuli toinen mäyräkoira, ja sen jälkeen minulla on aina ollut mäyräkoiria, 2-4 koiraa samanaikaisesti.
Mäyräkoira on suuri koira pienessä koossa. Se on fiksu jääräpää, itsenäinen eikä mielistele - ja loppujen lopuksi tekee juuri sitä, mitä itse tahtoo.
Vielä ei ole tullut vastaan muuta rotua, joka sopisi minulle tai jolle minä sopisin. Kun on elänyt kohta 40 vuotta mäyräkoirien kanssa, ei osaa olla ilman.

2. Kuvitellaan tilanne, jossa sinun tulee päättää kohde 50 000 euron lahjoitukselle. Minkä kohteen valitsisit ja miksi?
Mäyräkoirien terveystutkimuksen ja -ohjelman. Monia rodussa ilmeneviä vaivoja ja sairauksia voitaisiin jalostuksella vähentää.

3. Jos saisit nyt aloittaa uuden harrastuksen, mikä se olisi?
Vaeltaminen Sveitsin Alpeilla.

4. Bloggaisitko, jos et omistaisi koiraa?
Työni puolesta ehkä, mutta en muuten. Blogin aloitin blogatakseni nimen omaan lukukoiratoiminnasta, muunlaista koirablogia tuskin olisin tullut perustaneeksi.

5. Kuluvan kesän kohokohta?
Newyorkilaisten visiitti mökillämme. Siitä lisää täällä.

6. Turhin temppu, jonka koirasi osaa?
Melkein kaikki tokotemput ovat turhia: jos mäyräkoiraa katsoo edestä päin, on ihan sama, istuuko, seisooko vaiko makaako se - kuka huomaa mitään eroa? Toisaalta tokosta on ollut iloa koirille lihapullien ja nakkien muodossa... Ehkä turhin temppu on noutokapulan noutaminen - toisaalta sekin pitäisi nyt opetella, jos meinaa tokokokeisiin.

7. Millainen on koirasi normaali päivä?
Arkipäivisin herätään 6.45, käydään pikaisesti ulkona, minkä jälkeen koirat saavat aamuruokansa. 2/3 hotkaisee ruokansa, 1/3 miettii pitkään ja hartaasti, viitsiikö syödä ollenkaan. Aina ei viitsi, jos on pahaa ruokaa. Syömisen jälkeen koirat menevät takaisin nukkumaan työpäiväni ajaksi. Töistä palaan kolmen, neljän välillä, silloin käydään heti ulkona ja sen jälkeen syödään. Pitempiä lenkkejä on päivästä riippuen yksi tai kaksi. Kun Tyyne on mukana, kuljeskellaan yleensä lähimetsässä, niin että se voi olla ilman hihnaa. Kun lähdetään vain Hilman ja Sylvin kanssa, kävellään/juostaan tunnista puoleentoista, usein koirakavereiden kanssa. Jos on huono ilma, ei ketään välttämättä huvita lenkkeillä. Viimeinen ulkoilu on yhdentoista maissa, sen jälkeen mäyräkoirat menevät sänkyyn nukkumaan.
Sisällä ollessaan koirat ovat enimmäkseen omissa oloissaan, yleensä kaivautuneena peiton alle.
Sylvi nuorimpana ja aktiivisimpana kaipaa eniten toimintaa, ja se käykin maanantaisin koirakoulussa ja joka toinen torstai lukukoirahommissa. Joskus muutkin pääsevät mielenvirkistykseksi treeneihin mukaan, ne eivät kuitenkaan välitä siitä, jos osa laumasta lähtee ja osa jää kotiin.

Viikonloppuina on sitten enemmän toimintaa: mökkeilyä, kyläilyä, retkeilyä.

8. Paras muisto koiran kanssa?
Yksittäistä muistoa on vaikea sanoa. Parasta on ehkä ollut jokaisen koiran saapuminen pentuna. Ja mökkeily koirien kanssa.

9. Elämäsi koira? Kuka ja miksi?
Kaikki koirani ovat olleet Suuria Persoonia, kukin omalla tavallaan. Elämäni koira oli kuitenkin karkeakarvainen mäyräkoira Helmi:

Olin paikalla, kun Helmi syntyi ja tiesin heti, että siitä tulisi minun koirani. Hoidin Helmiä ja sen sisaruksia niiden kasvattajan luona päivittäin, ja yhteiselomme Helmin kanssa kestikin lähes 16 vuotta. Helmi oli ihmisrakas draama queen mutta myös erittäin riistaviettinen mäyräkoira - joka nukkui tyynynkulma suussa. Helmi kävi kasvattajansa kanssa näyttelyissä ja rakasti sitä, kun sai marssia kehässä muiden ihailtavana. Parasta oli, jos näyttelyssä oli komea ulkomainen miestuomari. Helmillä oli erinomainen luonne ja elämä sen kanssa oli helppoa, vaikkakin sen karkaamishalukkuus aiheutti välillä huolta ja harmaita hiuksia. Kun muita mäyräkoiria huudeltiin kotiin metsästä, Helmiä piti lähteä kyselemään naapuriston isäntien luota...

10. Jos voisit matkata ajassa taaksepäin, johonkin tiettyyn hetkeen, mihin matkustaisit ja miksi?
Matkaisin hetkeksi asumaan Sveitsin vuorille, koska siellä oli niin hienoa. Ja suklaata ja juustoja oli riittävästi.

11. Kallein eläinlääkärireissunne? Kerro siitä.
Eläinlääkärivisiittejä ei ole onneksi hirveästi ollut. Kallein eläinlääkärireissu oli se, kun Helmi oli IMHAn vuoksi Yliopistollisessa eläinsairaalassa tehohoidossa kolme päivää. Ennuste oli huono, koskapa Helmi oli jo 14-vuotias ja jo kerran aiemmin sairastanut IMHAn. Mutta oli onni onnettomuudessa, että satuimme olemaan pääkaupunkiseudulla ja Helmi pääsi perjantai-iltana YES:in päivystykseen. Toipuminen vei aikaa, mutta loppujen lopuksi Helmistä tuli kaksinkertainen IMHA-voittaja.



PS. Muiden haastaminen jäi, koskapa niin monet soveliaat ovat jo haasteen saaneet. Tässä kuitenkin ohjeet, jos joku innostuu:

1. Kiitä sinut haastanutta blogia ja linkkaa hänen bloginsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 eri kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Award -haasteen ansainnutta alle 200 lukijan blogia.

4. Keksi 11 uutta kysymystä haastetuille.

Retkeilyä ja auringonpaistetta Lintharjulla

Viikonlopun kunniaksi retkitiimi Mäyräkoirat ja pystykorvat suuntasi Lintharjun maisemiin.
Koska Lintharjun reitti on helppokulkuinen ja miltei esteetön, otettiin myös seniorimäyräkoira Tyyne mukaan. Yllättävän reippaasti Tyynenkin tassu nousi, kun se sai kulkea leveällä polulla omaa vauhtiaan.

Aurinko paistoi ja lämmintä riitti, onneksi ei kuitenkaan ihan hellelukemia. Koiria (pakko)uitettiin ja juotettiin reitin varrella olevissa lukuisissa lammissa ja suolämpäreissä, joten nekin selvisivät reissusta läkähtymättä. Eväitä oli varattu vain ihmisille, joten koiraparat joutuivat tyytymään voileipien jämiin, onneksi sentään mustikkamättäistä löytyi hiukan lisäevästä.

   

 

Maasto Lintharjulla on mukavan vaihtelevaa: mäntymetsää, harjunselkää, soita ja lampia. Osa alueesta on luonnonsuojelualuetta. Kävelemämme luontopolku (14 km) oli merkitty hyvin ja polut olivat erittäin helppokulkuisia. Hämmästyttävää kyllä saimme kuljeskella ihan omassa rauhassa, koko aikana tuli vain yksi lenkkeilijä tuli vastaan.

 

 

Kaikinpuolin mukavan retken jälkeen nelijalkaiset asettuivat lepäilemään ja kaksijalkaiset nauttivat lasilliset palautumisjuomaa vadelmien kera. Kaikki silminnähden tyytyväisinä.

Pistäydyttiin naapurissa

 Mökkinaapurissamme on aina meno päällä, siitä pitävät kaksi- ja nelijalkaiset juniorit huolen. Aurinkoisena päivänä Sylvillä ja kavereilla riitti lystiä maalla, vedessä ja ilmassa!

 

 

Syksyä kohti: luvassa töitä, tokoa ja muuta mukavaa

Lukukoiran kesäloma on pidetty ja syksyä kohti mennään: tänään oli syksyn ensimmäinen lukuvastaanotto.  Sylvi oli innoissaan, kun pääsi taas kirjastolle ja töihin - ja kirjastolaisten rapsuteltavaksi. Ja kirjastolaiset olivat vähintään yhtä innokkaita, voi sitä lässytyksen määrää!

Sylvi ei töiden alkamista stressannut vaan odotteli rennosti syksyn ensimmäisen lukutuokion alkua. Keväältä tuttujen lukijoiden kanssa oli mukava aloittaa työt ja lukuhommat sujuivatkin  mallikkaasti.

Syksyn puuhien suunnittelu on jo hyvässä vauhdissa. Ollaan taas ilmoittauduttu tokokurssille - jos vaikka joskus  tokokokeet korkattaisiin Sylvinkin kanssa. No, kokeita tai ei, mäyräkoiran kanssa ei tokoa voi kovin vakavasti ottaa, kuten ollaan jo todettu. Pääasia tietysti, että Sylvillä on tekemistä ja treeneissä kivaa!

Lukuvastaanotot jatkuvat samaan tyyliin kuin ennenkin: kuukaudessa on kolme työpäivää, kaksi torstaita ja yksi lauantai. Ainakin tähän asti tuo on ollut sopiva määrä, lukijoita riittää, mutta ehditään tehdä muutakin. 

Muutama erilainenkin työkeikka on ehkä syksyllä luvassa, niistä lisää myöhemmin.

Lukukoira toivottaa kaikille kouluikäisille mukavaa koulun alkua! Tässä ekaluokkalaisille muutama kirjavinkki, jos kouluasiat vielä kovasti jännittävät. 

Patikointia Kuusamon maisemissa

Viimeisen kesälomaviikon kunniaksi lähdettiin ihailemaan Kuusamon maisemia. Nelijalkaisia retkiporukassa edustivat Sylvi ja Hilma sekä Porokoira ja Spitzi.

Ensimmäisenä maastopäivänä suunnattiin Pienelle Karhunkierrokselle. Tuo reitti on kierretty aiemminkin, mutta pitihän se nytkin käydä kulkemassa. Mäyräkoirien näkökulmasta se ei ole ihan esteetön, koskapa reitin varrella on monet jyrkät rappuset, mutta onneksi kantajat olivat mukana. Osa portaista oli sentään mäyräkoiraystävällisempää mallia. Pienen Karhunkierroksen varrella on myös useampi koskia ja jokia ylittävä riippusilta, joiden turvaverkkoja ei oltu tehty ihan kaniinimäyräkoiraa silmälläpitäen, eli niissäkin Hilma sai kantoapua. Muut nelijalkaiset selvisivät omin jaloin, vaikka välillä kuohuvien koskien ylittäminen huojuvaa siltaa pitkin hiukan pelottikin.

Viikon aikana patikoitiin myös osa Karhunkierroksesta, käytiin Kirintövaaralla ja Karitunturilla sekä kierrettiin Pyhän Jyssäyksen ja Valkeisenvaaran reitit. Reiteillä oli sopivasti sekä rinteiden kapuamista että suomaisemaa - pitkospuita pitkin käveltiin moneen otteeseen joka päivä.

Hienoimmat maisemat avautuivat Posion puolella Ison Riisitunturin huipulta. Pilviselläkin säällä näki kauas yli Kitkajärvien ja metsien. Ei siis yllättänyt infotaulun tieto, että Riisin Rietas -reitti on valittu Vuoden 2010 retkikohteeksi.

 

Kahvi- ja ruokatauoilla pystykorvat olivat esimerkillisiä retkikoiria ja asettuivat aloilleen lepäämään, Hilma sen sijaan olisi halunnut paahtaa eteenpäin ilman taukoja. Jokaisen tauon jälkeen liikkeelle lähdettäessä kaniinimäyräkoira ilmoitti äänekkäästi mielipiteensä siitä, että taas meni monta minuuttia ihan hukkaan... Vasta kun takana oli patikointia kymmenkunta kilometriä, sekin malttoi pitää taukoja hiukan paremmin.

Hyttysiä tai paarmoja ei ollut häiriöksi asti, koiria ne eivät näyttäneet ollenkaan kiusaavan. Sen sijaan muutamalla polulla oli vihaisia muurahaisia, jotka pureutuivat mäyräkoirien tassuihin. Onneksi muurahaishapot pääsi huljuttelemaan tassuista suolämpäreisiin ja puroihin.

Poroista sen sijaan ei ollut pulaa tällä reissulla: uteliaimmat jäivät seisoskelemaan parin metrin päähän, eikä niillä ollut mitään kiirettä, vaikka koirat pitivät aikamoista meteliä. Porojen takia koiria ei todellakaan voinut päästää missään vaiheessa irti, onneksi oli flexit, niin ei ihan lyhyessä hihnassa tarvinnut kulkea.

Taidettiin saada säiden osalta kesän paras retkiviikko: sadevaatteita ei patikoidessa tarvittu kertaakaan ja lämpötila oli sopivat 11-18 astetta. Koirat olivat innokkaita kulkemaan (ja vauhti kiihtyi aina, kun poroja oli näkyvissä) ja viidessä päivässä kuljettiinkin peräti hiukan yli sata kilometriä.

Parinkymmenen kilometrin päivätahti ei näyttänyt olevan mäyräkoirillekaan mikään ongelma: illalla kyllä nukutti hyvin, mutta aamulla kaikki olivat taas innolla lähdössä matkaan.

Kaiken kaikkiaan reissu oli oikein onnistunut. Nyt lepäillään viikonloppu ja ensi viikolla palataan arkeen. Sylvi on päässyt loman aikana aika tavalla metsittymään, saa nähdä, miten lukukoirahommat alkavat taas sujua...