Lukukoira aktiivileirillä

Kun lukukoiran emännällä on työ- tai muita kiireitä, lauma hajasijoitetaan: vähemmän aktiiviset vanhusten hoiviin, enemmän aktiiviset eli Sylvi sporttisten pystykorvien seuraan. Porokoiran ja Spitzin aktiivileirillä ei makoilla, ainakaan jos on viestejä uskominen: "Tänään kävelty kolme tuntia", "Juuri palattu juoksulenkiltä", "Puijo kierretty". Ja jos ei muuta aktiviteettia ole tarjolla, voi aina painia Spitzin kanssa!

Maassa maan tavalla eli hoitopaikassa Sylvi laittaa heti aktiivivaihteen päälle: viimeistään aamukuudelta ylös ja toimintaa! Ensin on rynnättävä pihalle: " VUH VUH, huomenta kaikille!" ja sitten takaisin sisälle ihailemaan Porokoiran hampaita, joita Porokoira happamasti muristen esittelee innokkaalle fanittajalle. Aamulenkin jälkeen voi ehkä torkahtaa hetkisen ja sitten taas mennään. Pystykorvien juoksutroikassa mäyräkoira saa laittaa tassua toisen eteen aikamoista tahtia, että pysyy mukana vauhdissa - etenkin jos hihnan toisessa päässä innostutaan juoksemaan.

Ja kun päivän viimeinenkin lenkki on tehty, on luvassa illan kohokohta: sauna. Lauteilla mäyräkoiran kelpaa ojentautua koko pituuteensa ja rentoutua. Kyllä aktiivileirillä on mukavaa!

Porokoiran ja Spitzin kanssa ollaan aina menossa...

tai tulossa!

Välillä Spitzi on varsinainen perskärpänen...

ja silloin on parasta lähteä hetkeksi eri suuntiin...

että voidaan taas kiivetä samalle kivelle.

Puruluut maistuu parhaalle kaveriporukassa.

 

Mutta saunassa ei pystykorvia kaivata :)

Mäyräkoiria ja jännitystä

Lukukoiran laumassa luetaan dekkareita. Lukeminen sujuu ilman koiraakin, mutta toki Sylvi mieluusti asettautuu lukijan syliin tai mahan päälle, vaikkei tarinaa kuulisikaan.

Taannoin alettiin miettiä, missä kaikissa dekkareissa esiintyy mäyräkoiria, enemmän tai vähemmän merkittävissä rooleissa. (Vain) nämä kirjat tulivat mieleen, listaan otetaan mieluusti täydennystä:

Walfgang Ecken lastendekkari Nainen ja musta mäyräkoira paljastaa jo nimellään, että luvassa on mäyräkoiran seikkailuja. "Ladies and gentlemen! Tässä vierelläni näette mäyräkoiran... Maailmassa ei ole ikinä nähty niin viisasta mäyräkoiraa kuin tämä Jocky. Sen kaikki esivanhemmat ovat eläneet suurten hallitsijoiden hoveissa". Katsomossa lainehtii hilpeys. Mutta kaikesta tuosta täysin välinpitämättömänä istuu päähenkilö - Jocky, mäyräkoira."

Adrienne Mansin Tungosta perhehaudassa -kirjassa esiintyy useampikin mäyräkoira. Vanhaneiti Hanna Weissenfalls omistaa pitkäkarvaisen mäyräkoiran, josta todetaan, että läkähdyttävän helteen vuoksi sitä tuli niin välinpitämätön, että se kerran jopa totteli. Komisario Lorenz puolestaan omistaa lyhytkarvaisen mäyräkoiran ja paljastaa heikkona hetkenään neiti Weissenfallsille: "Kun tulen vanhaksi, rupean kasvattamaan mäyräkoiria. Olen hulluna niihin."

Outi Pakkasen dekkareiden sankarittaren Anna Laineen koira on ylipainoinen mäyräkoira Justus. Koira kulkee emäntänsä mukana Punavuoren kaduilla ja saattaapa lämpimänä kesäiltana piipahtaa terassillekin. Justus on mäyräkoiramaiseen tapaan hyvin mukavuudenhaluinen ja arvostaa paitsi kulinaristiemäntänsä herkkuja myös isoja laiskanlinnoja. "Siellä se nyt lepäili puolipyöreänä makkarana ja vain raotti toista silmäänsä, oikaisi hiukan asentoaan ja huokaisi. Pian nojatuolin uumenista alkaisi kuulua tasaista kuorsausta."

Kaisa Sorolan Yksityisetsivä Jenny Cotton ja Kepponen -kirjassa on useampi tarina, jossa päätähden apuna konnia pyydystää myös mäyräkoira Kepponen. Ja Kepponen onkin Mäyräkoira isolla K:lla: "Älkää antako pienen koon hämätä, se on pelastanut minut monesta pulasta silkalla sinnikkyydellään ja pelottomuudellaan. Kepposen leuat toimivat kuin karhunraudat. Irti se ei päästä, ennen kuin minä annan luvan."

Lukukoiran lauman kirjahyllystä löytyi myös tällainen dekkari. Häpeällistä tunnustaa, mutta lupaavasta kansikuvastaan huolimatta se odottaa edelleen lukemista...

Hetkiä ennen työrupeamaa

Kurkistus kulissien taakse - mitä lukukoira tekee kirjastolla ennen virallisen työrupeaman alkua:

Täältä tullaan!

Kirjaston käytävillä on tilaa viipottaa

Odottaminen on niin tyyylsäääää!

Vihdoinkin kahvitauko! Rapsutuksia!

Mitäs tänään luettaisiin?

Jokohan ensimmäinen lukija on tulossa?

(Kuvat: Ulla Ritvanen)

Runoja, runoja, runoja

16. - 22.3. vietetään Runous. Nyt. -teemaviikkoa. Viikon aikana innostetaan lukemaan, kuuntelemaan ja kirjoittamaan runoja. Runot halutaan tuoda keskelle arkipäivää.

Myös monissa kirjastoissa ollaan tällä viikolla runollisella tuulella. Espoonlahden kirjastot ovat Twitterissä haastaneet kaikki runoilemaan: Mahtuuko #runo tweetiin? 16.-22.3. on #runousnyt-viikko - haastamme sinut kirjoittamaan max. 140 merkin runon ja jakamaan kanssamme silloin!
Kuopion kaupunginkirjaston runopiiriläiset kertovat erimaalaisista lempirunoilijoistaan ja runoihin liittyvistä tuntemuksistaan ja muistoistaan tässä Maailman runouden päivä -jutussa.

Koirien ystävien kannattaa tällä viikolla tutustua Kaarina Salan toimittamaan Eläköön koira -runoantologiaan. Kirjaan on koottu koira-aiheisia runoja sekä kotimaisilta että ulkomaisilta runoilijoilta, tarjolla mm. Eeva-Liisa Manneria, Pentti Holappaa, Mika Waltaria, Pablo Nerudaa.

Joskus runo taipuu myös räpiksi kuten tämä Hannele Huovin lastenruno Koiria. Jää helposti soimaan päässä koko runoviikon ajaksi. Kokeilkaa vaikka!

Viikon työt tehty!

Tässä vielä tunnelmia edustuskeskiviikolta. 

Sylviä kävivät tapaamassa mm. sisarukset Anna ja Alisa, kuvat otti Vicente Serra.

 Mukavaa viikonloppua kaikille!

Edustamista...

Tänään oli Sylvin PR-päivä eli lukuhuoneessa avoimet ovet. Tämä alkaa olla jo perinne syys- ja talvilomaviikoilla, kun lapset (iso)vanhempineen ovat liikkeellä. Tänään vietetään myös Maailman ääneen lukemisen päivää, joten siinäkin mielessä oli sopiva päivä lukukoiratoiminnan esittelyyn.

Poikkeuksellisesti Sylvi lähti töihin mukaan jo heti aamusta ja ehti osallistua sekä osaston aamukahvitteluun että yhteen palaveriin. Työhuoneessa odottelu oli ehkä vähän tylsää, vaikka rapsuttelijoitakin kävi, mutta lopulta oli aika solmia työhuivi kaulaan.

Ensimmäisenä Sylviä tulivat tapaamaan Kuopion kaupungin tiedottaja ja valokuvaaja: tapahtuma päivitettiin kaupungin FB-sivuille . Tiedottajan kanssa suunniteltiin myös lukukoiran osuutta Lupa innostua -kampanjassa. Sopii Sylville, joka on aina valmiina kaikkeen ja innostuu kaikennäköisestä, välillä luvattomastikin :) Muitakin markkinointihommia lukukoiralle mietiskeltiin, niistä lisää myöhemmin, kunhan vauhtiin päästään.

Sylvi oli tavattavissa kolme tuntia ja porukkaa riitti, yhteensä lähes sata henkeä. Rapsutuksia, poseeraamista, ja muutama innokas lukija pääsi lukemaankin, kun oli hiljaisempi hetki.

Huomenna palataan kirjastolle työn merkeissä, mutta nyt lukukoira lepää. Edustaminen on rankkaa!

Mentiin metsään

 

Jo pitemmän aikaa oli suunniteltu, että kunhan ehditään metsään päivänvalon aikaan, otetaan mukaan myös kamera ja Hovikuvaaja. Kun sopiva päivä sitten vihdoin koitti, lämpötila oli plussan puolella, vettä tihutti, lumihanget olivat sulaneet epämääräsiksi kasoiksi ja polut olivat täynnä risuja ja roskaa... Ei ollut hohtavia hankia eikä pöllyävää lunta. Jäivät siis ne suunnitellut talviset poseeraukset tällä erää ottamatta.

Surkeasta säästä huolimatta laumalla oli vauhti päällä ja tunnelma korkealla, kuten kuvista näkyy. Metsään kannattaa siis aina mennä, lukekaa vaikka mitä luontopedagogi asiasta kirjoittaa.

 

 

Kuvat: Suvi Pitkänen